LÖYTYYKÖ RYTMI, KULKEEKO HENKI?

Esikoiskäsikirjoitukseni tunnelmaa on kuvailtu seesteiseksi ja salaperäisen rauhalliseksi, mutta kaiken yllä leijuu kuitenkin kutkuttava uhka. Näennäisen rauhallinen kerronta rikkoutuu sopivassa tempossa tapahtumilla, jotka kasvattavat jännitettä loppua kohden. Käsikirjoitus hengittää rauhalliseen tahtiin, mutta sydämen tykytystäkin on sopivassa suhteessa, onhan tulevaa kirjaa luonnehdittu psykologiseksi jännitysromaaniksi.

KIRJOITUKSEN RYTMI

Kirjoituksen rytmi ei synny pelkästään muodosta. Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskilla on hauska rytmin määritelmä: rytmi on teemojen hellittämättömyyttä.
Jännitteen ja intensiteetin vaihtelut luovat tilanteisiin jäntevyyttä ja määrittävät teoksen tunneilmaston muutoksia. Jos mennään koko ajan sata lasissa, kaikki puuroutuu ja lopulta mikään ei tunnu enää miltään.
Tekstin ominaistempo ja sen vaihtelut luovat osaltaan teoksen perusrytmiä.
Tekstissä on yleensä hyvä olla selkeitä käänteitä, jotka rytmittävät juonen etenemistä ja purkavat tai lataavat nopeasti jännitettä.
Tapahtumien ajoittaminen oikeaan rytmiin on tärkeää. Jotta lukijan emootio pysyy vauhdissa, täytyy esimerkiksi isojen tapahtumien jälkeen usein siirtyä tekstissä väljempään rytmiin. Sisällön ja kerrontarakenteen suhdetta kutsutaan tekstin hengitykseksi. Kirjoittaja, joka kykenee muovaamaan kohtauksiinsa toimivan hengityksen, saavuttaa lukijansa tehokkaasti.
Tekstissä voi olla useita rytmejä samanaikaisesti. Laaja kerronnallinen kaari kulkee erilaisella rytmiikalla kuin yksittäinen tilanne tai tapahtuma. Roolihenkilöillä on yleensä keskenään erilainen rytmi, joka ilmentää kunkin luonnetta ja sijoittautumista maailmaan. Tämä ilmenee myös dialogissa ja kielessä.
Harvat osaavat vaistonvaraisesti luoda monipuolisia rytmisiä tekstikudoksia. Rytmin rakentamista voi harjoitella. Se on taitolaji. Harjoittelu tapahtuu, niin kuin kaikessa kirjoittamisessa, kirjoittamalla ja lukemalla ääneen sekä kuuntelemalla omaa tekstiä tois(t)en lukemana.

KIINNOSTAVA PÄÄHENKILÖ

Usein olen kuullut sanottavan, että vaikka kirjan juoni ja rakenne olisivat kuinka mielenkiintoisia tahansa niin kirjan lukukokemus oli merkityksetön, koska lukija ei pystynyt samaistumaan päähenkilöön ja päähenkilön kokemukset jättivät lukijan kylmäksi ja välinpitämättömäksi.
Esikoiskirjani päähenkilö on kaiken aikaa tapahtumien keskipisteessä oleva hahmo. Alusta asti hänen luonteenpiirteensä ja toimintatapansa herättävät uteliaisuutta, mutta myös hämmennystä.
Merkittävä osa jännitteestä rakentuu juuri päähenkilön ristiriitaisuuksien kautta.

ROMAANIHENKILÖN OMINAISUUDET

Jokaisen henkilön ominaisuudet voidaan karkeasti jakaa kolmeen:

• Sosiologiset: mm. ammatti, syntymäaika ja –paikka, harrastukset, uskonto, sosiaalinen status, yksityiselämä
• Fyysiset: mm. pituus, paino, ulkonäkö, vaatetus, fyysiset taidot
• Psykologiset: mm. älykkyys, arvot, kunnianhimo, ennakkoluulot, pelot, fobiat, mielikuvitus, tavat, rajoitukset, henkilökohtaiset ongelmat
  

Nämä ominaisuudet kirjoittajan on hyvä tietää henkilöistä. Onnistuneen henkilön rakentamisen keskiössä on kuitenkin se mitä henkilö haluaa ja tavoittelee.
Selvitä itsellesi myös:

• mitä henkilö pelkää – mikä on pahinta mitä päähenkilölle voisi tapahtua?
• mistä henkilö unelmoi?
• mitä henkilö tarvitsee (mahdollisesti tietämättään)
• henkilön positiiviset ja negatiiviset ominaisuudet
• mikä on henkilön keskeinen heikkous (nk. akilleen kantapää)
• miten henkilö kehittyy tarinan aikana
• vältä stereotypioita -> anna henkilöllesi ainakin yksi yllättävä ominaisuus (esim. koditon, jolla asiantuntemus keskiaikaiseen maalaustaiteeseen)
• mikä tekee tarinastasi persoonallisen? Rakenna päähenkilölle konkreettisen päämäärän lisäksi nk. sisäinen tavoite (esim. onnistuakseen vaativassa työtehtävässään päähenkilön on kohdattava rakoileva avioliittonsa)
• millaiset päähenkilön suhteet ovat muihin tarinan henkilöihin
  

Muista vielä, että lukijan pitää voida samaistua päähenkilöön! Samaistumista voi vahvistaa ottamalla huomioon seuraavaa:

• myötätunnon herättäminen
• uhkaavan tilanteen luominen
• miellyttävät luonteenpiirteet
• päähenkilön esittely mahdollisimman aikaisin
• päähenkilön omien voimavarojen löytyminen
• tuttu elinympäristö
• helposti tunnistettavat heikkoudet
• sankarilliset ominaisuudet
• lukija kerää informaatiota yhtä aikaa päähenkilön kanssa
  

ROMAANIHENKILÖN RAKENTAMINEN

Miettiessäni päähenkilöäni ja  kirjassa esiintyviä muita henkilöitä oheinen lähinnä elokuva- ja näytelmärooleissa käytetty ohje osoittautui hyväksi pohdinnan lähtökohdaksi.

Päähenkilö – toimii saavuttaakseen tavoitteensa, kohtaa esteitä ja joutuu tahtoen tai tahtomattaan konfliktitilanteisiin.
Vastustaja – tahdonsuunta päinvastainen päähenkilön kanssa. Huom. vastavoima ei ole välttämättä henkilö. Se voi olla myös henkilön päänsisäinen este, ulkoinen olosuhde tms.
Keskeiset henkilöt – rakenna yhtä huolellisesti kuin päähenkilö, mutta muista, että keskeiset henkilöt ovat alisteisia päähenkilölle ja tarinalle.
Sivuhenkilöt - mikäli he eivät ole päähenkilön ja tarinan kannalta tarpeellisia, he eivät kuulu samaan tarinaan.

Kuusi kysymystä päähenkilöstä - onko hänellä:

• selkeä tavoite ja tahdonsuunta
• onko se sellainen, että lukija kiinnostuu siitä
• vahva henkilökohtainen tarve saavuttaa päämääränsä
• vahva vastustaja; kuka tai mikä häntä estää
• kyky oppia ja kehittyä tarinan kuluessa
• näkemys maailmasta, joka tuottaa mielipiteitä ja asenteita
  

HEIKOIN LENKKI

Tiivistelmää esikoiskirjan käsikirjoituksesta tehdessäni törmäsin  seikkaan, joka voi muodostua ongelmaksi tai heikoimmaksi lenkiksi tarinassani. Sen olemassaolon olen tiennyt alusta asti ja saamani palautekin on tarttunut aiheeseen. Olen muokannut ja korjannut käsikirjoitusta paljonkin, mutta kyseiseen, mahdolliseen ongelmaan, en ole kovalla kädellä kuitenkaan puuttunut. Koen, että juuri tuo asia on kirjassani keskeinen ja muuttamalla sen joksikin toiseksi, kirjasta katoaisi merkittävä ajatus. Tosin, mikäli mahdollinen kustantaja siihen puuttuu ja haluaa muutoksia tehtäväksi, olen valmis työstämään käsikirjoitusta siltä osin, kuitenkaan näkemyksestäni kauheasti tinkimättä.

KÄSIKIRJOITUKSEN TIIVISTELMÄ

Tiivistelmä eli synopsis merkitsee tarinan kulkua kuvattuna keskeisten henkilöiden ja tarinan kannalta merkittävien käänteiden kautta. Tiivistelmää käytetään pääsääntöisesti näytelmän tai elokuvan käsikirjoituksessa, mutta mielestäni se sopii myös kirjan tiivistettyyn kuvailuun. Itseäni se auttoi hahmottamaan kirjani kokonaisuutena sekä kiinnittämään huomiota mahdollisiin ongelmakohtiin.
Tiivistelmässä tarinan perusristiriidan pitää olla selvästi näkyvillä. Vältä liiallisten yksityiskohtien luettelointia tai tyylilajin kuvailua.
Älä jätä synopsikseen vastaamattomia kysymyksiä esim. loppuratkaisun suhteen.

Tiivistelmässä pitäisi löytyä vastaus kysymyksiin:

• Mitä tapahtuu?
• Kenelle?
• Miten?
• Miksi?
  

Alussa voit esitellä muutamalla lauseella päähenkilön, hänen tavoitteensa ja keskeisen konfliktin.

• Miten päähenkilö toimii tavoitteen saavuttaakseen?
• Mikä häntä estää?
• Mikä on lopputulos?
• Onko tarinassa jokin selkeä käänne, joka muuttaa toiminnan suunnan kokonaan?
• Mitä tapahtuu, jos henkilö ei saavuta tavoitettaan? Jos silloin päädytään vain takaisin tarinan alkutilanteeseen, ollaan väärillä jäljillä. Hyvässä tarinassa pitäisi olla kohta, josta ei voi enää palata menneeseen. Jokin on muuttunut.
• Miten päähenkilösi muuttuu? Jos hän on aivan samanlainen tarinan alussa ja lopussa, tarina ei ehkä ole kertomisen arvoinen.
  

Synopsikseen kannattaa sisällyttää vain tarinan keskeiset henkilöt, eli ne, jotka vaikuttavat suoraan päähenkilön tavoitteisiin ja toiminnan suuntaan. Kaikkia sivuhenkilöitä synopsiksessa ei tarvitse mainita.
Mikäli koko tarinan tiivistäminen yhteen ainoaan liuskaan tuntuu vaikealta, älä syytä siitä omia kykyjäsi. Vika voi olla itse tarinassa, jota täytyy vielä karsia ja tiivistää. Synopsis on vaihe, jossa kannattaa kyseenalaistaa kaikki omat ratkaisunsa, koska niiden muuttaminen myöhemmin on paljon työläämpää ja turhauttavampaa.

ESIKOISKIRJANI DIALOGI

Dialogi kirjassani on niukkaa ja niukkuudessaan tarkoituksellista. Se vahvistaa kirjan teemaa ja päähenkilöni luonnetta. Toiminnalliset kohtaukset, joihin dialogi liittyy, sisältävät erilaisia jännitteitä ja dialogin yhteydessä tapahtuva elekieli paljastaa kulloisenkin tunnetilan. Dialogi myös epäsuorasti pohjustaa tarinassa tapahtuvia käänteitä ja siten omalta osaltaan kuljettaa kirjan tarinaa eteenpäin.

DIALOGIN KIRJOITTAMINEN

Kirjassa dialogin osuus saattaa olla vähäistä, mutta silloin sen merkitys entisestään korostuu. Dialogia, joka ei vie kirjan tarinaa eteenpäin tai on merkityksetöntä itse jännitteen kannalta on parempi välttää.
Käyttäessäsi dialogia osana kirjan tapahtumia, on syytä paneutua seuraaviin seikkoihin:
Dialogi:

• kertoo henkilön luonteesta
• välittää informaatiota
• kuljettaa tarinaa
• paljastaa henkilöstä uusia puolia
• paljastaa konflikteja henkilöiden välillä
• paljastaa tunnetiloja
  

Hyvä dialogi on yleensä nopeaa ja iskevää. Kuvailua ja maalailua kannattaa välttää. Dialogia voi ajatella valtapelinä. Useimmissa kohtauksissa joku pitää valtaa ja joku toinen taas pyrkii saamaan sen itselleen. Kirjoittajaohjaajani käytti aikoinaan osuvaa sanontaa toimivasta dialogista kuvatessaan sitä miekaniskuiksi.
Dialogi on siis mitä suurimmassa määrin toimintaa.
Pohdi oman käsikirjoituksesi dialogin käyttöä. Antaako se riittäviä/ oikeanlaisia vastauksia ja kuljettaako se tarinaa eteenpäin? Onko siinä miekaniskuja?

TULEVAN ESIKOISKIRJANI AVAINTAPAHTUMA

Esikoiskäsikirjoitukseni pääosassa on varhaiskeski-ikäinen nainen, joka henkilökohtaisen romahduksen jäljiltä lähtee kohtaamaan kotipaikkakunnalleen ja perheensä taloon menneisyyden haamuja.

Lähtöä edeltää tapahtumien ketju ja merkittävä tapaaminen, jonka seurauksena päätös paluusta syntyy.