AURINGONPAISTETTA JA RAEKUUROJA

AURINGONPAISTETTA JA RAEKUUROJA

Tiistaipäivä kuluikin sitten lentokentällä konetta odotellessa. Papualla kaikki sujuu hitaasti ja aikataulut ovat vain suuntaa-antavia. Suomalaiseen täsmällisyyteen (paitsi junat ;)) tottuneelle odottelu on turhauttavaa. Johannes tosin oli kuin kala vedessä ja lohdutti meitä ”Yu stap isi tasol”.

Papualaiset elävät ulkona auringonnoususta sen laskuun, joten väentungosta riittää joka paikassa, myös lentokentällä, vaikka eivät matkustaisikaan minnekään. On vain mukava olla paikalla katsomassa toisten lähtöjä ja tuloja.

Viimein kone saapui ja hämmästykseksemme kone oli täysin uusi, kuin pakasta vedetty. Tunnin lentomatka Mt.Hageniin sujui jouhevasti reilussa tunnissa. Lintuperspektiivistä katsoen totesimme jälleen miten ainutlaatuinen maasto on kyseessä. Papua Uusi Guinea on valtaosaltaan vuoristoa ja maassa on vain yksi pidempi valtatie, Highland highway, joka alkaa Laen satamakaupungista ja nousee puikkelehtien vuorenrinteitä päätepisteeseensä läntiselle ylänköalueelle. Pääkaupungista pääsee ulos vain lentäen. Pienet puskakentät l. pienkoneille tarkoitetut kiitotiet, täplittävät vehmaita vuorenrinteitä ja laaksoja. Maassa on n. 500 lentokenttää, joista valtaosa on ihan pieniä puskakenttiä. Suuri osa kaikesta liikenteestä hoidetaan lentokoneilla. Ensimmäisen kerran maassa ollessamme ja lentäessämme paljon kylästä toiseen tapaamassa raamatunkääntäjiä, oli huikea kokemus laskeutua koneella kiitotielle, jonka pituus vaikutti samalta kuin Suomessa kiitotien leveys! Kaiken lisäksi varsin usein kiitotie ilmestyi näkyviin vuoren ja pilvien takaa silmänräpäyksessä ja laskeutumiseen oli vain yksi mahdollisuus ennen kuin vastassa oleva vuori osuisi tuulilasiin. Matkustus täällä ei siis ole tarkoitettu heikkohermoisille.

Lentokoneen saapuminen pieneen viidakkokylään on aina ohjelmanumero, joka vetää paikalle koko kylän asukkaat lapsesta vaariin. Monilla heistä on mukanaan kantamuksia, pääasiassa vihanneksia ja kahvia, jotka toimitetaan lentokoneella myytäväksi Laen satamakaupunkiin. Osa asukkaista matkustaa myös itse ja varsin usein kone toimii ambulanssinakin.

Saavuimme Mt. Hageniin iltapäivällä ja majoituimme aluksi paikalliseen vierastaloon. Sää oli saapuessamme aurinkoinen ja lämmin, kuten Suomen kesä parhaimmillaan. Iltapäivällä alkoi kaatosade. Tällä alueella sataa päivittäin ja se kestää yleensä parisen tuntia. Tämä sade oli kuitenkin erilainen. Se tuli nimittäin alas peukalon pään kokoisina rakeina! Niin tapahtuu kuulemma ani harvoin ja me saimme todistaa sitä ensimmäisenä päivänämme täällä.

Sanakirja:        Yu stap isi tasol           =

            Ota rennosti!

Selvat ohjeet lentoasemalla

YU NO KEN PRET, YU MAS BILIP TASOL

Lauantai-iltapäivä. Taivas alkaa muuttua mustan puhuvaksi ja ukkonen jyrähtelee. Kohta tropiikin sade alkaa. Istun ruokalassa ja kirjoittelen tätä viestiä tuulettimen alla. Hiki virtaa, tuntuu kuin olisi saunonut monta päivää.

Tiistaina lennämme siis Mt.Hageniin. Se sijaitsee ylhäällä vuoristossa, jossa ilma on huomattavasti viileämpi. Majoitumme aluksi vieraskotiin muutamaksi päiväksi. Ystäviemme talo on viime silausta vaille valmis ja muutamme siihen noin viikon kuluttua. Thomas asuu perheineen täällä Port Moresbyssä ja Mt.Hagenin talo sijaitsee Thomasin vanhempien naapurissa kaupungin ulkopuolella. Hän on rakentanut talon vierailijoita varten ja vanhemmat muuttavat sen alakertaan vieressä sijaitsevasta heinämajastaan.

Istuimme perjantai-iltaa yhdessä papualaisten ystäviemme kanssa suunnitellen tulevaisuutta. Tämä matkammehan on ns. valmistelumatka tulevaa mahdollista tehtäväämme varten. Kyseessä on mittava suunnitelma, jolla on kauaskantoista merkitystä. Mt. Hagenissa meitä odottaa 12 hehtaaria heinikkoa lentokentän ja valtatien välissä. Tämän matkan aikana tarkoituksemme on luoda suhteita paikallisiin asukkaisiin ja yhteistyökumppaneihin. Kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä syyltä matkustaa maailman toiselle puolelle, mutta itse hankkeen onnistumisen kannalta se on ensisijaisen tärkeää. Perjantai-illan keskusteluissa nousi esiin hieno ajatus: Vaikka ihonvärimme on eri, sydämiemme väri on sama! Se on hyvä pohja onnistuneelle yhteistyölle.

Sataa kaatamalla. Työntekijät juoksevat sulkemassa ikkunaluuvereita. Sää hiukan viileni, mikä on tervetullutta.

Katselen tarjoilupöydän yläpuolella olevaa, puunkuoresta valmistettua seinävaatetta. Siinä on yllätykseksemme sama teksti, joka meillä oli aikoinaan ensimmäisen papualaiskotimme seinällä. Se rohkaisee ja valaa uskoa tulevaan.

Sanakirja:      Yu no ken pret, Yu mas bilip tasol           =

                      Älä pelkää, usko ainoastaan.

Thomas ja Jukka pohtivat syntyjä syviä

PORTINVARTIJA

Vieraskodin ympärillä on teräsaita, aidassa portti, portissa suuri munalukko ja lukkoon avain, jonka yksi haltijoista on portinvartija Din. Kukaan ei saavu eikä lähde portista ilman Dinin lupaa. Joka aamu klo 6 hän saapuu työpaikalleen portin viereen ja odottaa. Papua Uusi Guinean aurinko on kuuma ja polttava, mutta Din on tottunut siihen. Portin pielessä on pieni aaltopeltikatos, jonka alla, auringolta suojassa, on pieni pöytä ja pari tuolia. Siinä hän istuu valmiina palvelukseen. Kuten kerroin aiemmin, Johannes ystävystyi Dinin kanssa ensimmäisenä päivänämme täällä. Dinistä se oli hämmästyttävää. Harva valkoihoinen oli pysähtynyt juttelemaan hänen kanssaan, puhumattakaan, että olisi istunut katokseen hänen seurakseen ja paiskannut kättä hänen kanssaan kuten parhaat ystävät. Johannes teki niin. Hän avasi keskustelun perin papualaiseen tapaan: ”Yu stap orait?” Johannes halusi kuulla tarinoita Dinin elämästä, mutta keskustelu kääntyi kuitenkin aina toisin päin. Din halusi tietää kaiken Johanneksesta. Liekö hän koskaan tavannut valkoihoista 24-vuotiasta nuorta miestä, saati että kyseessä oli suomalainen!

                                                            

Sanakirja:      Yu stap orait? = mitä kuuluu?


Din valmistamassa neulaa, jolla aikoo korjata kenkänsä.

KAHDEN MAAILMAN VÄLISSÄ

Huh, huh! Olin jo ehtinyt unohtaa, miten raskas lentomatka oli kyseessä. Tilannetta ei helpottanut lainkaan se, että istumapaikat Hong Kongin lennolla olivat käytävän viimeiset, vasten vessoja. Se tiesi sitä, että tuolin selkänojaa ei saanut lainkaan makuuasentoon! Siinä sitten kökötettiin 10 tuntia ja yritettiin nukkua istuen, olihan kyseessä yölento. Emme tietenkään nukkuneet ja seuraava lento Hong Kongista Papualle oli yölento myös. Kone oli pienempi ja ylipuukattu. Kuinka ollakaan, hyvä onnemme jatkui. Istumapaikkamme oli tällä kertaa pelastustien kohdalla. Tarkoitti siis sitä, että penkkejämme ei taaskaan saanut makuuasentoon! Siis toinenkin yö meni valvoessa. Täällä Port Moresbyssä, Papua Uusi Guinean pääkaupungissa, olimme aamuseitsemältä keskiviikkona. Papualainen ystävämme Thomas oli meitä vastassa ja toi meidät tänne Mapang Missionary Gest Housiin. Olemme täällä tämän viikon ja ensi viikolla lennämme Mt. Hageniin. Keskiviikkopäivä

meni nukkuessa ja hikoillessa. Lämpötila on n. + 30 ja kosteus tekee siitä vieläkin kuumempaa. Tämä päivä, torstai, onkin sitten sujunut leppoisasti vierastalon viileydessä. Tuttu tuulettimien surina ympärillä ja ulkoa kantautuvat papualaiset äänet, niin ihmisten kuin eläintenkin, alkaa tuntua kotoisalta. Johannes on tapansa mukaan ystävystynyt heti vierastalon papualaisten työntekijöiden kanssa. Istuskelee tuolla ulkona palmujen katveessa ja ” stori tasol”, mikä on pitsinkiä, Papuan yleiskieltä, ja tarkoittaa rupattelua. Johanneksen mielestä parasta Papuassa on elämän verkkaisuus. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään ja kaikilla on aikaa rupatella ja istuskella. Siitä huolimatta päivän tarpeelliset työt tulee tehtyä ajallaan.

Olemme vielä toistaiseksi majapaikkamme tietokoneyhteyksien varassa, joten sivuston päivitys voi olla hidasta. Em tasol, siinä kaikki!

Sanakirja:      stori tasol      = rupatella

                      em tasol         = siinä kaikki

Marke ja Johannes Guest Housen pihalla aamutuimaan.

Kuume nousee…

Viimehetken ryntäilyjä matkalaukkujen ja vaatekaappien välillä. Onko kaikki tarpeellinen nyt varmasti mukana? Riuhtaisin sukkakoreista mukaan vielä molemmille fleecesukat. Illat voivat olla viileitä vuoristossa, jonne menemme. Rannikolla lämpötila pysyttelee +30 paremmalla puolella, vuoristossa lämpötila voi laskea yöaikaan jopa alle +15. Taloissa ei tietenkään ole lämmityksiä ja ikkunat muistuttavat suuria sälekaihtimia, joiden kautta ilmavirta kulkee sisään aina ja joka tapauksessa. Sikäli jännä olotila, että emme tiedä missä tulemme tämän puolitoista kuukautta asumaan! Vaihtoehdot ovat välillä heinämaja – hotelli. Ystävämme on luvannut huolehtia majoituksestamme, joten luotamme häneen.

Astumme mieheni kanssa junaan Kauhavan asemalta tänään klo 15.56, Helsingissä n. klo 20.00. Suora lento Finnairilla Hong Kongiin klo 23.45. Lentoaika n. 10 tuntia. Hong Kongissa odotusta n. 6 tuntia ja lento Air Niuginilla Papua Uusi Guineaan. Lentoaika n. 9 tuntia. Perillä Papualla(käytän jatkossa Papua lyhennettä) keskiviikkoaamuna n. klo 6.00.

Kanssamme matkustaa myös esikoisemme Johannes, 24v. Hän oli Papualle viimeksi vuonna 2004 ja on myös innoissaan paluusta.

Muutakin kuin matkustusta

Oletko jo katsonut ulos ikkunasta? Täällä aurinko paistaa ja valkeat lumipälvet hohtaa. Näin ikkunasta katsottuna alkava talvi on ihana. Aurinko saa ihmeitä aikaan.
Tänään olen muokannut joitakin tekstejäni. Esikoisteokseni "Kymmenen eilistä" seikkailee vielä kustantamoissa lopullista kotia etsien. Lueskelin sitä jälleen, enkä halua muuttaa siitä mitään, vieläkään. Kirjaa kirjoittaessani kuvitteellinen päähenkilö suorastaan asui luonani. Hän kertoi tarinaa ja minä kirjoitin. Kokemus oli ainutlaatuinen. Hän yllätti minut joka päivä. Kun jo luulin tuntevani hänen mielenliikkeensä, hän tempaisi minut johonkin uuteen ja outoon ympäristöön, jossa saatoin vain seurata häntä kuin sokea taluttajaansa. Oliko tapani kirjoittaa oikea, en tiedä. Minulle se sopi.