RIISINJYVÄ

Isoveljet seurasivat nuorimmaisen touhuja huvittuneena. Jotenkin kaikki ne uuden oppimisen ja innokkaan yrityksen pyristelyt myös ärsyttivät. Varsinkin kun samalla hiukan tyhmäksi ja saamattomaksi uskotun kaverin ymmärrys kasvoi ja sitä mukaa myös uskottavuus ympäristön silmissä. Veljien hyljeksimästä paitaressusta oli kasvamassa kovaa kyytiä varteenotettava kilpailija. Joku ratkaisu piti löytää. Parempien keinojen puutteessa veljet päättivät antaa nousukkaalle opetuksen. Eristäminen ympäristöstä ja lähettäminen sisäoppilaitokseen vaimentaisi varmasti intoilua ja ajan kuluessa kukaan ei enää koko kiusankappaletta muistaisikaan.

Keino näytti toimivan. Veljet saivat johtavan asemansa takaisin ja revittelivät kunnolla miettimättä seurauksia. Olisi ehkä kannattanut. Hauskanpito maksoi ja kohta koko porukka oli puilla paljailla. Myytyään omaisuutensa ja lainattuaan rahaa naapureiltakin oli lopulta otettava hattu kouraan ja marssittava pankinjohtajan puheille. Hävetti. Koputus oveen ja käynti peremmälle. Johtaja kuunteli miesten selvitystä taloudellisesta ahdingosta vaiti. Luotolle ei selvästikään ollut mitään järkeviä perusteita, mutta silti johtaja myönsi heille suuremman lainan kuin he pyysivätkään. Sitten taivas repesi. ”Ettekö todellakaan tunne minua. Olen se veli, jota väheksyitte ja hyljeksitte”, johtaja sanoi ja hymyili.

BRÄNDIVARKAUS

Tämä brändi ei syntynyt ilmaiseksi vaan se vaati aikaa ja merkittäviä uhrauksia. Sen vakiintunut asema edelläkävijänä edellytti aktiivista ja toistuvaa esilläoloa eri tilanteissa ja eri yhteyksissä. Siten se tuli tunnetuksi ja hyväksytyksi ja ansaitsi oman paikkansa arvojohtajana. Tämän aseman saavuttamiseen ja ylläpitämiseen vaikuttivat monet tekijät; tärkeimpinä maine, toimintatavat ja se miten annetut lupaukset pidettiin.

Olisi olettanut, että tämän seurauksena ympäröivän yhteisön arvostus olisi entisestään kasvanut. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sen maine tahrattiin, brändin alkuaikojen tuotemerkkinä olut logo varastettiin ja muutettiin ilmentämään toisenlaisia arvoja.

PURE APPLE

Kaikenlaiset syömiseen ja ruokailuun liittyvät villitykset valtaavat tiedotusvälineiden luetuimpia sivustoja. Syö tätä niin pysyt terveempänä, elät pidempään, näytät nuoremmalta...

Ja juuri kun mielen uudelleenohjaus on omaksunut uudet tavat, tuleekin tilalle jotakin muuta. Pahimmassa tapauksessa juuri omaksuttu ruokailutottumus osoitetaankin, tieteellisesti todistetusti tai muuten vaan, vääräksi tai jopa vaaralliseksi.

Ruoka ja siihen liittyvät mielleyhtymät ovat vain osa ihmisten tarpeesta saada erilaisia kiksejä.

Esimerkiksi kahvi mielletään piristäväksi nautintoaineeksi, mutta todellisuudessa sen käyttö kiellettäisiin vaarallisena, jos sitä yritettäisiin tuoda tänä päivänä markkinoille.

Tupakanpolttoa pidettiin aiemmin hienona asiana. Televisio- ja lehtimainoksissa esiintyvien kuuluisien filmitähtien esimerkkiä noudattaen yhä nuoremmat kokeilivat ja huomaamattaan päätyivät tupakkateollisuuden uhreiksi. Nykyisin tupakan vaarallisuus tunnustetaan ja jopa askien ulkokuoriin on liitetty tästä varoitus. Silti myyntiluvut kasvavat.

Mitäpä jos jossakin tuotteessa olisikin teksti ”kokeile ja kuole”? Sellainenhan kerran jo oli.

TÄYSI MITTA

Läheiseltä vuorelta katsottuna auringossa hohtava kaupunki näytti kauniilta. Sitä ympäröivät valkeat muurit suojasivat asukkaitaan, mutta samalla ne myös eristivät ympäröivästä maailmasta. Tämä oli otollinen kasvualusta vääristymälle ja pahuudelle joka pikkuhiljaa ja salakavalasti tukahdutti oikeamielisyyden ja vaiensi hyvyyden puolestapuhujat. Ei aikaakaan kun kaupunki oli kuuluisa edistyksellisyydestään ja suvaitsevaisuudestaan. Yhä useammat matkalaiset hakeutuivat sen suojiin ja jäivät kiihkeän jännityksen ja uteliaisuuden valtaamina katujen varjoihin seuraamaan villiksi käyvää menoa. Sivusta seuraaminen ei kuitenkaan ollut kauan mahdollista. Oli joko lähdettävä mukaan tai kärsittävä seuraukset; tulla eristetyksi yhteisön ulkopuolelle tai joutua itse lampaiksi tekeytyneiden susien hampaisiin.

Eräänä päivänä tuuli toi vuorille kitkerän hajun. Alhaalla olevasta,hävitetystä kaupungista nousi sakea savu kuin polttouunista. Koko kaupunki ja kaikki sen asukkaat olivat tuhoutuneet tulipalossa silmänräpäyksessä. Vain isä ja kaksi tytärtä pelastuivat, äitikin melkein. He olivat uskoneet varoituksen ja paenneet.

VAPAUS VALITA

Uudesta kirjan käsikirjoituksesta on muodostumassa ikuisuusprojekti. Aloittaessani se ei ollut tarkoitukseni. Alussa kaikki oli kirkasta ja selkeää. Luoda kuvitteellinen ympäristö ja henkilögalleria, joiden elämät ovat kyllin erilaisia ylläpitämään mielenkiintoa. Sitten tapahtuma, joka sekoittaa itse kunkin elämää tavalla tai toisella. Asettaa kunkin heistä pohtimaan omien valintojensa seurauksia.

Miksi pitäisi valita?

Eikö päätös olla valitsematta ole myöskin valinta?

Pitäisikö valinta perustella?

Milloin valinnan vapaus muuttuu valinnanpakoksi?

Tuoko valinnanvapaus vapauden?

Riittääkö vapaus olla valitsematta elämän sisällöksi?

Voiko joku toinen valita puolestasi?

Onko syrjäytyminen oma valinta?

Voiko sattuma ohjata valintojamme?

Voiko valita valheen totuuden sijaan?

Voiko valita kaksoiselämän?

Voiko vapaus olla toisaalla ja vastuu toisaalla?

Liian suuria kysymyksiä näin pienellä päällä mietittäväksikö? Ehkä, mutta tässä tapauksessa välttämättömiä. Vai loinko niin suuren kiven etten itse jaksa sitä nostaa?

ILLAN TUNNELMAA

Terassillamme olevasta grillistä tulee herkullinen tuoksu. Olemme kattaneet illallispöydän terassille kuten lähes joka ilta. Jukka paistelee lihoja mestarin ottein sillä aikaa kun valmistan salaatin paikallisista tuoreista vihanneksista. Kannan salaatin ulos ja asetan sen pöytään sytytettyjen kynttilöiden viereen. Patonki ja helmeilevä viini täydentävät aterian. Istuudun lempituoliini ja jään ihailemaan joka ilta toistuvaa näytöstä. Vuorten rinteisiin syttyvät sadat valot väreilevät ilmavirran vaikutuksesta ja alhaalla vuoren juurella olevan kaupungin tuhansiin ikkunoihin ja katulyhtyihin syttyvät valot saavat koko kaupungin hehkumaan hopeanhohtoisena. Taivaan väri tummuu ja ensimmäiset tähdet syttyvät. Jonkin ajan kuluttua suuri, kauniisti hohtava kuu hiipii vuoren takaa ja lähtee kohoamaan kohti taivaan kaarta meren yllä. Sen hopeinen viitta pyyhkii aaltoja valmistaen sadunhohtoisen tien täältä Afrikkaan. Nautimme ateriamme haltioituneina tästä kaikesta ja sanattomina kokemamme siunauksen vuoksi. Tiedämme nyt mitä tarkoittaa kun sydän pakahtuu onnesta.

JUICEN MUISTOLLE

Juice Leskisen kuolemasta on tänään tullut kuluneeksi 5 vuotta, mutta hänen upeat lyriikkansa jatkavat elämäänsä muistoissamme. Ohessa eräs suosikeistani:

Katu täyttyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa

En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän

Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en

En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon
sua rakastan ehkä enemmän
mutta ole mulle vähän aikaa hän

Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän

Juice Leskinen: Syksyn sävel

Ilkka Mattilan HS:lle laatima muistokirjoitus täältä.

HAPPIHYPPELYÄ

17.00

Iltapäivän tietokonesession vastapainoksi ulkoilu tekee hyvää. Asuinalueemme on puiston ympäröimä ja siinä risteilevät lähes 10 metriä leveät kävelykadut. Niitä pitkin kulkiessamme päädymme joko meren rantaan tai kaupungin sydämeen riippuen siitä lähdemmekö talon portilta vasemmalle vai oikealle. Torre del Mar on pieni kodikas kaupunki jonka sydän sykkii eteläeurooppalaisittain kiihkeästi. Sen kapeat kujat pursuavat pieniä kauppoja ja kahviloita sekä ihmisiä; shortseissa ja varvastossuissa maleksivia, hiukan punoittavia turisteja ja selvästikin espanjalaisia, jotka kiirehtivät määrätietoisesti arkiaskareissaan varustautuneina toppatakein ja talvisaappain, onhan kohta joulu! Vaellamme kasvavan ihmisvirran mukana pääkatua pitkin kaupungin keskustaan. Täällä vietetään yleisesti siestaa klo 14-17, jolloin kaupat, kuppilat ja virastot sulkevat ovensa ja työntekijät nauttivat myöhäisen lounaan joka monille on päivän tärkein, lämmin ateria. Nyt kaupat availevat jälleen oviaan ja ne pysyvät auki aina iltayhdeksään saakka. Kierrämme puistomaisen keskuskadun kautta kohti merta ja rantaa myötäilevää lähes 10 km pitkää laatoitettua kävelykatua. Ilma on viilentynyt ja rannat autioituneet. Kalastajat tekevät lähtöä yökalaan veneillään ja rantaravintolat availevat oviaan. Useat niistä taistelevat viileneviä iltoja vastaan virittelemällä kevyitä, muovisia sermejä ulkotilojensa ympärille ja sytyttämällä niihin tunnelmallisia avoliekkisiä kaasulämmittimiä. Aurinko on laskemassa. Se värjää meren aallot purppuraan ja vuorten rinteillä olevat kylät saavat ylleen kultaisen hohteen. Palailemme kotia kohden illan jo tummuessa. Puiston takorautaiset lyhdyt ovat syttyneet ja palmujen varjot täplittävät katua jalkojemme alla astuessamme kotiportista sisään.

AJATUKSET MUISTIIN

12.30

Olemme asetelleet nojatuolimme vierekkäin siten että näemme olohuoneen isoista ikkunoista vuoret ja valkeat kaupungit niiden rinteillä. Iltapäivän aurinko valaisee tummat vuorisolat ja saa talojen seinät hehkumaan. Nostamme jalat raheille ja otamme kannettavat koneet syliin. Jukalla näyttää tekstiä syntyvän kuin itsestään. Nasevat otsikot koukuttavat varmasti lukemaan myös itse tarinat. Olen hiukan kateellinen. Onneksi olemme kirjoittajina erilaisia vaikka aika ajoin aiheemme siivuavatkin toisiaan. Koskettaahan meitä samat, ainutlaatuiset kokemukset.

KROPPA LIIKKEELLE

9.30

Jumppamatot esiin ja voimistelemaan. Kaikesta näkee ja kropassa tuntuu, että voimistelu on jäänyt viime vuosina vähiin. Tästäkin päätettiin tehdä hyvä tapa. Ensin vatsa, sitten reidet ja pohkeet, selkä, vielä vesipulllot painoiksi ja lopuksi käsivarret. Kunnon venyttelyt ja hyvällä omalla tunnolla pari tuntia auringonottoa ja hyvän kirjan lukemista. Menossa Westön ”Missä kuljimme kerran”. Ei voi kuin ihailla sitä taidon ja tiedon määrää, mistä Finlandia-palkittu tarina on syntynyt.

AIVOT HEREILLE

8.30

Aamukahvi kuistilla. Aurinko on tunti sitten noussut merestä kumailmapallon tavoin. Niin Jukka sitä kuvasi kun kömmin valmiiseen aamiaispöytään kuten aina. Parvekkeemme on itä-eteläsuunnassa, joten saamme nauttia auringon lämmöstä alkuiltapäivään saakka. Aamiaispöydässä olemme ottaneet tavaksi lukea ” Armon kantamana”- kirjasta kullekin päivälle nimetyn lyhyen tarinan, jonka alussa on jae Raamatusta. Tämän päivän viesti pysäytti ja liikutti. Sen loppupuolella oli lause: Jeesus kirjoitti, ei maahan vaan ristille, ei kädellään vaan verellään: Syytön.

ERIMITTAISET TUNNIT

Tehtyäni muutaman päivän empiirisiä tutkimuksia voin nyt varmuudella sanoa, että vuorokauden tunnit ovat eri mittaisia. Aikaisesta aamusta alkuiltapäivään tunnit kiirehtivät kilpaa juosten nostaen hien otsalleni. Osasyynä ehkä terassillemme paistava aurinko ja jumppamatto. Iltapäivän tunnit matelevat kohti auringonlaskua hidastellen ja huokaillen. Raukeus hiipii jäseniin ja aamun kirkkaat ajatukset muuttuvat tahmeiksi ja sumuisiksi. Aurinko laskee selkäni taakse kiskoen vastahakoista kuuta esiin vuorten takaa. Sitten tuntien kulku taas kiihtyy. Ne kuljettavat kuuta ja tähtiä pääni yli kiihtyvällä nopeudella. Sadat valot syttyvät vuorten rinteisiin, ajatukset ja ideat syöksyvät esiin kristallin kirkkaina ja pyrkivät kilvan kirjoitettuun muotoon koneen muistin uumeniin. Läkähdyttävän illan jälkeen sekä tunnit että minä olemme väsyneitä ja päivän uuvuttamia. Uneliaisuus saapuu hitaasti iltayön tunteja venyttäen. Nukahdan huomaamatta. Hetken levättyään aamuyön tunnit juoksevat uuden päivän alkuun intoa uhkuen kiskoen minut jälleen mukaansa.

ÄIDINKIELEN ARVO

Asuttuamme Espanjassa nyt noin 2 kuukautta, olemme konkreetisesti saaneet kokea miltä tuntuu asua ummikkona vieraassa maassa. Kohtuullisesta englanninkielen taidostamme ei täällä ole juurikaan hyötyä, harva osaa englantia. Kaikki palvelut ovat espanjankielisiä, joissakin tapauksissa vaihtoehtona tarjotaan ranskaa tai saksaa, jota emme ole koulussa lukeneet. Sanonta, että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, on täältä katsottuna ilmiselvää. Täällä äidinkieli on arvossaan ja sitä kunnioitetaan. Espanjalaiset myös arvostavat itseään ja kulttuuriaan, sen kaikesta huomaa.”Olemme espanjalaisia, puhumme siis espanjaa”! Arvostan tätä piirrettä suuresti vaikka se tuottaakin meille vieraille aika ajoin pään vaivaa. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset televisio-ohjelmat,joita muuten ei ole kauhean paljon, ovat päällepuhuttuja, tekstitystä ei ole. Aika huvittavaa kun esim. amerikkalaisen elokuvan päätähdellä on Tom Cruisen kasvot ja ilmeet, mutta ääni tulee studioäänityksenä espanjalaisen miehen suusta espanjaksi! Olemme kiinnittäneet huomiota myös yritysten nimiin. Ne ovat lähes poikkeuksetta espanjankielisiä, lukuunottamatta kansainvälisiä, tunnettuja tuotemerkkejä ja yrityksiä. Keskustelimme aiheesta erään nuoren epanjattaren kanssa, joka opiskelee englanninkielen opettajaksi. Hän kertoi, että kouluissa opetetaan espanjan lisäksi ranskaa, italiaa ja saksaa. Tosin nyt on aloitettu ala-asteilla myös englanninkielen opetus. Kun kerroimme hänelle, että Suomessa kaikki ulkomaiset ohjelmat tekstitetään suomeksi, hän ihmetteli että miten sitten ehtii lainkaan seurata itse ohjelmaa?! Tässä muuten piilee varmasti osasyy siihen, miksi kansainvälisessä Pisa- tutkimuksessa suomalaislasten lukutaito on maailman kärkeä. Täytyy lukea hyvin ja nopeasti ehtiäkseen seurata myös elokuvaa! Aiemmin, ollessamme vielä leirintäalueella, napurinamme oli saksalainen pariskunta. Nähdessään FI- tunnuksen autossamme, tulivat juttelemaan: Huvaa paevaa, mita kuluu? Olivat matkustelleet Suomessa vuosikymmenten aikana useasti ja pahoittelivat kun nykyään harva enää osaa saksaa ja kaikki puhuvat vain englantia. Heistäkin Suomi on nykyisin kuin pikkuamerikka. Surullista!

TULKKI TARPEEN

Uusi kotimme on hyvin varusteltu, mutta nettiyhteyttä ei ollut valmiina. Siis soitto jälleen ystäväksemme muodostuneelle tulkillemme, lempinimeltään Pedrolle. Kolusimme hänen kanssaan koko joukon kännykkäkauppoja, mutta netin saanti osoittautui hankalaksi tapaukseksi varsinkin kun olemme toistaiseksi vain lomalaisia, emme pysyvästi maassa asuvia. Halpoja nettitikkuvaihtoehtoja olisi ollut mikäli olisimme solmineet puhelinyhtiön kanssa 2 vuoden kiinteän sopimuksen kuukausimaksuineen. Tulevaisuus on avoin joten suljimme sen vaihtoehdon pois. Lisäksi tarjolla oli liian heikkoja yhteysnopeuksia, haluammehan täälläkin nähdä YLE:n uutiset! Viimein löytyi firma jolla oli tarjota langaton, riittävä yhteysnopeus pelkällä kuukausimaksulla ilman aikarajaa. Sitten alettiin käymään kauppaa Pedron välityksellä:

Myyjä: Asuinosoite ja puhelinnumero, kiitos

Pedro antoi tiedot

Myyjä: Asiakkaan pankin tilinumero, kiitos

Pedro esitti Jukan suomalaisen tilinumeron.

Myyjä: Tämä tieto ei riitä. Tarvitsen todistuksen, että tilillä on katetta ja että tili on käytössä.

Siispä etsimään internet-kahvilaa, joka löytyikin muutaman korttelin päästä. Siellä nettipankkiin ja tulostus yhdestä tilitapahtumasta. Takaisin nettikauppaan. Kuitti myyjälle.

Myyjä jo hieman turhautuneen oloisesti silmäili kuittia ja sanoi: Tämä ei riitä. Tilinumeron pitää olla IBAN- tunnuksellinen. Oli jo myöhä, joten Pedro kehotti meitä hankkimaan jostakin tuon IBAN -pankkitilinumeron ja jatkaisimme asian hoitoa seuraavana päivänä. Palasimme kotiin ja papereidemme joukosta löytyi veroviraston veroselvitys jossa onneksemme oli tarvittava numero. Emmehän sitä ulkoa muistaneet, koska nettipankissa emme sitä yleensä tarvitse. Kirjoitimme numeron aiemmin tulostettuun tilitapahtumakuittiin.Seuraavana aamuna tapasimme Pedron nettikaupan edessä ja menimme sisään jatkamaan keskenjäänyttä kaupankäyntiä.

Pedro ojensi kuitin myyjälle huokaisten ja sanoi: Tässä lopulta tämä tarvittava IBAN-numero.

Myyjä: Numero on väärä. Siinä ei ole riittävästi numeroita. Niitä pitäisi olla 20 ja antamassanne on vain 14.

Ilmeisesti veroselvityksessä olevasta numerosarjasta oli automaattinen tietojärjestelmä pudottanut osan nollista pois, emme tiedä, mutta lopputulema oli että asia jäi jälleen kesken. Mikä neuvoksi?

Pedro: Ei auta kuin hankkia espanjalainen pankkitili, josta saamme myyjälle kelpaavan numerosarjan.

Sitten pankkiin, jossa ystävällinen pankkivirkailija ilmoitti että ei puhu englantia ja niin Pedro jälleen hoiti puhumisen. Puoli tuntia kului ja kasa virallisia papereita allekirjoitettiin. Lopulta olimme espanjalaisen pankkitilin haltijoita. Takaisin nettikauppaan. Nyt lopulta päästiin sielläkin sopimuksen allekirjoittamiseen. Yhteyksien asentaja tulisi n. viikon kuluttua. Hänkin puhuu pelkkää espanjaa ja kaikki tarvittavat asiakirjat ovat espanjankielisiä. Siispä Pedro lupautui yhteyshenkilöksi ja varmistamaan että yhteys aikanaan toimii. Kielitaidosta olisi apua moneen!

TAIVAS KUULEE

Kuukauden päivät autossa asuttuamme aloimme kaivata oikean kodin tuntua ja tilaa. Siis katsastamaan vuokramarkkinoita. Tässä pikkukaupungissa on satoja vuokra-asuntoja ja kymmeniä välittäjiä, lisäksi lukuisa joukko yksityisiä asuntosijoittajia. Katsoipa mihin suuntaan tahansa, kerrostalojen parvekkeet ovat vuokrailmoitusten täplittämiä. ”SE ALQUILA” - alla puhelinnumero. Jukka soitti pariin kiinnostavaan kohteeseen, mutta puheluun vastattiin espanjankielellä, eikä homma edennyt. Olimme jo Torre del Mariin tullessamme kiinnittäneet huomiota erääseen kerrostaloalueeseen, joka on meren rannassa ja lähellä kaupungin keskustaa, mutta silti omassa rauhassaan. Upeat puistot ja leveät puistokäytävät sekä joka talossa oma uima-allas, mikä meille on tärkeää. Tapasimme käydä iltakävelyllä alueella ja tutkailimme olisiko vuokrattavana-kylttiä näkyvissä niistä missään. Varsinkin niin suomalaisen näköinen, sinivalkoinen kerrostalo alueen keskellä kiinnitti huomiomme, mutta siinä ei ikäväksemme ilmoituksia näkynyt. Taivaan Isä varmasti, jälleen kerran, kuuli toiveemme. Pari päivää ennen lokakuun vaihdetta olimme jälleen kävelyllä unelmakohteessamme. Sinivalkoista taloa kohti kävellessämme Jukka totesi, että mikäli alakerran kulmahuoneiston ikkunaan ilmestyisi ”Vuokrataan”- kyltti, tarttuisimme kiinni heti. Ihme - ”SE ALQUILA”- kyltti oli ilmestynyt juuri sen asunnon ikkunaan, josta olimme haaveilleet! Lisäksi kyltissä oli puhelinnumeron lisäksi kiinteistövälittäjän nimi. Netin ihmeellisestä maailmasta löysin välittäjän osoitteen ja hetimiten lähdimme matkaan. Mikään ei ole sattumaa, ei seuraavakaan: Löysimme välittäjän, joka oli pelkästään espanjaa osaava nainen. Luulimme että hänen luonaan oli toinen asiakas lisäksemme, mutta asiakas osoittautuikin saksalaiseksi mieheksi, joka toimi tulkkina niin saksalaisille kuin englanninkielisillekin asiakkaille!! Voi miten huojentavaa oli selvittää asuntoon liittyvät asiat hänen välityksellään ja käytyämme katsomassa asuntoa hänen ja välittäjän kanssa, teimme heti vuokrasopimuksen!