TILINPÄÄTÖS

Vuoden vaihtuessa on hyvä tehdä tiliä menneestä...

Laskeskelin tuossa huvikseni tähänastiset maat ja mantereet, joissa olemme asuneet lyhyempiä ja pidempiä aikoja. Osassa olemme vain vierailleet päiviä, mutta joissakin olemme viettäneet kuukausia tai jopa vuosia. Olemme asuneet Euroopassa, Australiassa ja Aasiassa. Vierailleet Amerikassa. Suunnittelemme matkaa Afrikkaan. Maita, joissa olemme käyneet tai asuneet on tällä hetkellä 33. Eksoottisin maa, jossa olemme asuneet on ollut Papua Uusi Guinea.

...ja nykyisestä

Matkustamisesta

Maailmanmatkaajan elämään sisältyi kuluneenakin vuonna matkoja ja uusia kokemuksia sekä uusia kulttuureja. Viimeiset kuukaudet olemme viettäneet täällä Espanjassa. Viime kesän yhtäkkinen päätös hankkia asuntoauto ja lähteä vain reissuun päättämättä sen kummemmin määränpäätä, toi meidät lopulta tänne aurinkorannikolle. Muita suomalaisia olemme nähneet muutaman kerran satunnaisesti, etupäässä väestö on espanjalaista. He eivät puhu englantia emmekä me espanjaa, joten melko haastavaa on ollut hoitaa kaikki käytännön järjestelyt asuntoa ja nettiyhteyttä myöten.

Lukemisesta

Kulunut vuosi on ollut antoisa myös lukukokemusten osalta. En ole ehtinyt lukemaan paljon, mutta kaikki lukemani teokset ovat olleet itselleni merkityksellisiä. Oheisilla kirjoilla täydensin kirjahyllyäni vuonna 2011:

Rimminen: Nenäpäivä

Pulkkinen: Raja ja Totta

Hautala: Käärinliinat

Oksanen: Puhdistus

Väisänen: Toiset kengät

Pasanen: Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa

Heinonen: Veljen vaimo

Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Hassinen: Suistola

Vala: Kootut runot

Westö: Missä kuljimme kerran

Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

Saramago: Kertomus sokeudesta

Neruda: Tunnustan eläneeni

Hustvedt: Amerikkalainen elegia

Kirjoittamisesta

Alkuvuoden työstin ja viimeistelin esikoiskäsikirjoitustani ja lähetin sen kustantamoon elokuun alussa. Samalla kehittelin seuraavan kirjani tarinaa joka loppuvuonna on edennyt hiukan nopeammin saatuani ensimmäisen ”pois käsistäni”. Olen myöskin aktivoitunut blogikirjoittelussani ja ilokseni huomannut lukijamäärän kasvaneen räjähdysmäisesti vuodesta 2010! Kiitos siitä.

Kokemusrikasta ja antoisaa Uutta Vuotta 2012 teille kaikille!

TERVEISIÄ SALAKÄYTÄVISTÄ

 

Koska en ole varsinainen kirjabloggaaja enkä himolukijakaan, jätän kirjojen seikkaperäisen ja lukemiseen kannusavan arvioinnin lukuisille tälle alueelle omistautuneille bloggaajille, joista monien sivusto on linkitettynä hyvässä seurassani.

Harjukaupungin salakäytävät -kirjasta on blogissaan tehnyt pakahduttavan arvion mm. Leena Lumi, jonka tarkemman arvion löydät täältä.

Paljolti oheisen arvion vuoksi halusin tutustua tähän teokseen. Kuten aiemmin kirjoitin, sain kirjan joululahjaksi ja luin sen suurella mielenkiinnolla. Kirja osoittautui juuri niin oudolla tavalla kiehtovaksi sekoitukseksi unta, satua ja todellisuutta, että en enää ihmettele sen saamaa suitsutusta. Viehätyin tarinan monikerroksellisuuteen ja elokuvallinen elämänopas M-hiukkasineen vei minut vuoroin syvälle maan uumeniin ja vuoroin korkealle unien ja sadepisaroiden maailmaan. Olin myös ilahtunut oman kirjani lopusta verrattuani sitä netissä olevaan vaihtoehtoiseen loppuun. Tämäkin erikoinen tapa julkaista vaihtoehtoinen loppu kustantajan sivuilla oli minusta onnistunut veto ja palveli hienosti kirjan teemaa. Ei todellakaan voinut tietää mihin päätyy. Huikea lukukokemus.

Kustantajan sivut

PIMEÄSTÄ VALOON

Myrskytuulet ovat riepotelleet niin Pohjan perukoilla kuin täällä Espanjan aurinkorannikollakin.

Tummat pilvenriekaleet ovat valuneet alas vuorenrinteitä ja peittäneet sekä vuoret että auringon tummaan verhoonsa. Pimeys on käsin kosketeltavaa.

Täytyy löytää jotakin positiivista ajateltavaa. Tällä säällähän on hyvä hautautua huovan kätköihin ja nauttia niin kirjoittamisesta kuin lukemisestakin. Joulupukki toi jälleen toivelahjan, kirjan, jossa tällä kertaa plussana on kirjailijan omakätinen allekirjoitus.

Olen tuhissut huovan alla, mutta mielikuvituksessani seikkaillut Harjukaupungin salakäytävissä haistaen kostean mullan tuoksun ja aistinut pimeyden. En ole päässyt vielä maan pinnalle yksinkertaisesti siitä syystä, että yli aistien käyvä lukuelämys on vielä kesken, enkä tiedä mille matkalle olen lähtenyt ja miten kaikki päättyy.

Vastapainona maan alla vaeltamiselleni olen saanut myös kokea miten taivas kantaa ja avaa uusia, kirkkaita näkymiä. Uskoa huomiseen, toivoa tulevaan ja rakkautta tähän hetkeen. Valo voittaa pimeyden niin luonnossa kuin mielessäkin.

KAIKKI ON VALMISTA

Koti on pukeutunut punaiseen. Juhla voi alkaa. Rakkaus on tehnyt meihin majan. Se asuu silmissä, joihin hymy leviää. Se asuu hiljaisuudessa, joka ei kaipaa sanoja seurakseen. Se asuu yhteisissä muistoissa, yhteisessä tulevaisuudessa. Tässä hetkessä.

Joulu saa tulla. Tie on valmistettu Kuninkaan astua sisään.

Onnellista ja rakkaudentäyteistä Joulua teille kaikille!

PIENI, SUURI JOULU

Asuuko minussa pieni askeetikko, vai johtuuko kaikki vain otollisista olosuhteista? Netin iltapäivälehtiä selatessani tajusin, että nythän on jouluviikko ja aika monella lähimmäisellä paniikki päällä. Koti pitää saada joulukuntoon, mikä varsin usein tarkoittaa jos jonkinlaista viritystä valohässäköineen, eriskummallisine kynttilöineen, massiivisine siivouksineen ja kokkaamisineen. Puhumattakaan lahjaröykkiöstä, joka jälleen kerran kasattiin vaikka velkarahalla. Kaiken yllä kaoottinen kauhu, jos kaikki menee kuitenkin pieleen, jos sitä onnellista ja rauhallista joulua ei tulekaan. Ja kaikki tämä vain kolmen päivän vuoksi.

Vaihtoehtona oma joulunviettoni, jossa punainen pöytäliina, sillä punainen kynttilä ja yksi yhteinen, joskin sitäkin arvostetumpi lahjapaketti, tyttären lähettämä. Fazerin Sininen ja karjalanpiirakat odottavat kaapissa aattoillan herkkuhetkeä. Toisenlaiset joululahjat lähetetty lähimmille Suomeen ja konkreettiseksi avuksi maailmalle. Asuntoautosta sisään kannettu punainen fleecehuopa ja kauppamatkalta ostettu joulutähti. Kaiken yllä suomalainen joulumusiikki, jossa on aitoa Joulun sanomaa. Kolmen juhlapäivän jälkeenkin tämä tunnelma jatkuu, koska sen juuret ovat syvemmällä: Teille on syntynyt Vapahtaja.

REPUSSA JOULU

Olen pitänyt itseäni kosmopoliittina, joka kulloisessakin kulttuurissa on kuin kala vedessä. Ei katso taakseen tai haikaile kotimaan elämänmenoa tai ruisleipää. Ihan hävettää paljastaa, että teimme tänään koko päivän kestävän kauppareissun suomalaisten suosimaan lomakohteeseen Fuengirolaan! Tietysti jouluruokien vuoksi. Reppuun pakattiin niin se puuttuva Fazerin Sininen kuin Turun sinappikin, puhumattakaan laatikoista ja joulutortuista! Hassua, miten karjalanpiirakoiden tuoksu voipaperipussissa saa veden nousemaan kielelle.

Liekö sattumaa, että suomalaisen kaupan vieressä oli suomalainen kauneushoitola kampaajineen! Hiukseni alkoivatkin muistuttaa jo harakanpesää, joten reippaasti sisään ja selvällä suomenkielellä: ”Päivää, ehtisikö joku tehdä ihmeitä näille hiuksille?” ”Juu toki, vaikka heti!” Siinä sitten menikin mukavasti tunti suomea pälättäessä ja naureskellessa. Jukka odotti kiltisti laatikoiden sulaessa reppuun, mutta ei haittaa! Tähän sopiikin hyvin oma mottoni: Maassa maan tavalla!

MIKÄ JOULU?

Monikulttuurisuus, mitä se on? Eikö kuitenkin kyse ole jostakin muusta kuin kulttuurieroista? Eikö tässä pureuduta itse ydinkysymykseen, uskontoon. Maailmalla kiertäneenä olen oppinut hämmästelemään yhtä asiaa. Oli kulttuuri tai uskonto mikä tahansa, minut on toivotettu tervetulleeksi. Tervetulleeksi mukaan niin kulttuuri- kuin uskonnollisiin tapahtumiin, heidän ehdoillaan ja tavoillaan. Jos olen kokenut ne itselleni oudoiksi tai sopimattomiksi, kukaan ei ole estänyt minua olemaan osallistumatta. Mutta missään tapoja ei ole muutettu sen vuoksi että minä omine uskomuksineni olen mukana. Päinvastoin, minulle on ylpeänä esitelty kulloisenkin maan kulttuuria ja uskonnollisia tapoja. Olen niitä joko hämmästellyt, kauhistellut tai ihastellut omassa mielessäni, mutta kunnioittanut heidän tapojaan kuten he omiani.

Mutta entä kun rakkaaseen kotimaahamme muuttaa erilaisen kulttuuritaustan omaava henkilö, miten toimimme? Olemme valmiita luopumaan omista traditioistamme ja uskonnollisista tavoistamme vain siksi, ettei vieraalle tulisi paha mieli! Odottavatko tai vaativatko he meiltä tällaista käytöstä? Eivät. Heille riittää että heillä on vapaus valita.

VERTAISTUKI

Itse kullekin on tärkeää löytää yksilö tai yhteisö, jonka seurassa tuntee tulevansa ymmärretyksi ja saa omalle elämälleen ja valinnoilleen kannustavaa palautetta. Monesti jo pelkkä kuulluksi tuleminen auttaa ja vahvistaa, joskus jopa hoitaa omaa salattua sisintä. Väärään yhteisöön tai väärään ihmissuhteeseen ajautuminen sitä vastoin tyrehdyttää ja pahimmillaan tappaa meissä jokaisessa asuvan aidon minän.

Minussa asuva pieni kirjailijasielu etsii paikkaansa maailmassa ja tässä hapuilussa olen huomannut saavani suurta lohtua, intoa ja inspiraatiota muiden kirja- ja kirjoittajablogien kautta. Iloitsen pienen lapsen tavoin löytäessäni uuden blogin, jonka takaa paljastuu samojen kipuilujen ja innostumisien keskellä elävä kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta haltioitunut ihminen.

Vaikka itse ammennan inspiraatiota muiden vertaisbloggajien sivustoilta, tahdon kuitenkin omissa teksteissäni tuoda esiin laajempaa näkökulmaa elämään. Tiedän monien blogiani seuraavien ystävien elävän täysin erilaisissa olosuhteissa ja erilaisten kiinnostuksen kohteiden parissa. Myös heille tahdon jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani. Siksi blogini ei ole pelkästään kirjoittamiseen tai kirjallisuuteen liittyvä.

Laajenna näkökulmaasi ja tutustu myös ohessa oleviin blogilinkkeihin ja niiden takana oleviin mielenkiintoisiin ihmisiin ja kirjoihin, jotka voivat laajentaa maailmankuvaasi.

HUOLIHETKI

Mitä tehdä kun uni ei illalla tule? Tai kun pienetkin murheet muuttuvat yön tunteina suuriksi ja ylipääsemättömiksi? Yle.fi:ssä oli artikkeli aiheesta ja ehdotuksia, miten unen tuloa voisi helpottaa. Jos tyynyn alla pidettävät huolinuket eivät auta, voisi koittaa järjestää päivällä/aikaisin illalla huolihetki jolloin esimerkiksi listaisi kaikki mielessä olevat huolenaiheet ja analysoisi niitä sitten seikkaperäisesti. No huh, huh! Eiköhän jokaisella, jolla huolia on, ajankäyttö ja ajan puute ole merkittävä syy huolten kasaantumiseen.

On kuitenkin olemassa toimiva ratkaisu, joka ei vaadi paljon aikaa ja jossa huolia ei tarvitse edes erikseen kirjata. Riittää kun niputtaa koko murhekakun yhteen ja jättää sen Ratkaisijan käsiin, iltarukouksessa. Toimii.

MINÄ OLEN

Tässä.

Tämä tila.

Tyhjyys

kuin painava vaate.

Hiljaisuus huutaa

Minä.

Minä

jokainen solu

elää

tempoilee

valmiina kiitämään

avaruuksien halki

kuitenkin

tässä.

Tässä täydessä tyhjyydessä

huutavassa hiljaisuudessa

Minä Olen.

Kirjoitettu 14.12.2004 siihen astisen elämäni raskaimpien vaiheiden jälkeen.

Nyt olen kuitenkin tässä, elossa ja onnellinen.

JOS EI, NIIN EDES

Jos ei koko maailmaa pystytäkään pelastamaan, niin pelastetaan edes omat.

Ja jos ei omia, niin edes läheiset.

Ja jos ei edes läheisiä, niin ainakin itsemme.

Mutta jos ei edes itseämme, niin annetaan ohjat Hänelle joka pystyy.

KYNTTILÄT PALMUNOKSILLA

Katsellessani ikkunasta palmunoksia,joita lempeä tuuli huojuttaa ja kuunnellessani meren aaltoja, jotka tähän vuoden aikaan nousevat korkealle karkottaen auringonpalvojat tieltään, huomaan kaipaavani Suomen joulunalustunnelmaa. Sitä kun varaston kätköistä kaivan jälleen kerran kaikki ihanat, osin jo kuluneet jouluun kuuluvat kyntteliköt ja kauan perheessämme pannassa olleet sähkövalosarjat, joiden virittelystä on muodostunut vuosien kuluessa rituaali. Ei niin mustaa, sateista ja synkeää joulukuun alkua olekaan, jota ei kymmenillä tunnelmavaloilla saisi muuttumaan ihanaksi ja salaperäiseksi vuodenajaksi.

Kaikki tämä vähitellen sisään ja ulos hiipivä hämyinen tunnelma syrjäyttää mielessäni itse joulunalusajan kaikkine valmisteluhässäköineen. Vuosien mittaan, paljolti johtuen siitä, että olemme viettäneet jouluja maissa, joissa sillä ei ole samanlaista ulkoista painoarvoa kuin meillä, monet aikaisemmat jouluvalmistelut siivouksineen, leipomisineen ja lahjakasoineen ovat jääneet taka-alalle ja päällimmäiseksi on noussut hiljaisuus ja alkuperäisen joulun merkityksen korostuminen.

En silti malttanut olla ottamatta yhtä valosarjaa mukaani matkalaukun kätköissä. Nyt virittelen sen kuistillamme suuressa ruukussa kasvavan palmun hennoille oksille ja illan tullen, kun pimeys laskeutuu, voin kuvitella katselevani suomalaista ikivihreää joulukuusta. Aiemmista vierasjouluista viisastuneena mukana seurasivat nyt myös kaikki rakkaat joululevyt. Vain kuusen aito tuoksu puuttuu ja yksi levy, Fazerin sininen!

IDOLI

Väkijoukko tungeksii kohti lavan etuosaa nähdäkseen hänet lähietäisyydeltä. Jo kuukausia oli kohistu tämän esiintyjän hämmästyttävästä sanoman ja liikekielen yhteensovittamisesta. Kuningas oli syntynyt. Maailma on täynnä hienoja puhujia ja huikeita esiintyjiä, mutta havaita ne yhtä aikaa samassa persoonassa ja vielä livenä, se on jotakin ylimaallista, etten sanoisi taivaallista. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa esiintyminen, vaan suoranainen performanssi, spektaakkeli. Ainutlaatuinen tapahtuma koko maailman historiassa.

Salamat välähtelivät, esirippu oli repeämäisillään ja kansanjoukon jalkojen alla maa vavahteli sen odottaessa esityksen alkua. Kohina kasvoi pauhuksi kansankiihottajan astellessa estradille sonnustautuneena provosoivaan asuun. Täydellinen hysteria pääsi valloilleen ja terve ajattelukyky tallaantui väkijoukon jalkoihin. Huuto voimistui voimistumistaan ja ennenkuin ensimmäistäkään tahtia oli isketty, tuomio oli julistettu: Ristiinnaulitse!

PÄÄKIRJOITUS

Siinä ne olivat, sulassa sovussa, kaikki merkkihenkilöt. Toinen toistaan vakavamman ja vaikutusvaltaisemman näköisenä. Heidän edessään oli syytä olla nöyrä ja tietää oma paikkansa, olimmehan heistä riippuvaisia.

Aika teki kuitenkin tehtävänsä. Arvot ja arvostukset muuttuivat ja rintakuvien synnyttämä kunnioitus haalistui ja laantui. Uusi aika vaati uusia keulakuvia. Niiden edessä nöyryys ja kunnioitus kävivät tarpeettomiksi ja merkkihenkilöiden rintakuvat heitettiin yhteiseen sulatusuuniin. Ennen kuin huomasimmekaan olivat merkkihenkilöt vaihtuneet kasvi- ja eläinkunnan edustajiin. 

Uusi, yhtenäinen ja vakaa mahti kärsi vain pienestä ongelmasta, tunnistettavien keulakuvien puutteesta. Paluu entiseen tuntui taka-askeleelta ja taantumukselliselta ajatukselta. Eteenpäin on elävän mieli. Mistä riittävä, uusi mahti maailman markkinoille? Kenen kuva, sille kumarrus.

TAIVAANRANNANMAALARI

Maalari oli työstänyt teostaan jo jonkin aikaa. Tehnyt ensin hennon hahmotelman ja ikuistanut sitten määrätietoisin vedoin ikkunastaan avautuvan maiseman kankaalle. Nyt sitä kriittisesti katsellessaan, kuten niin monesti aiemminkin, maalauksen synkät värit alkoivat ahdistaa. Olihan marraskuun loppu ja maisema koruton. Kesän vihreys ja vehmaus olivat tiessään ja talven valkeat hanget ja lumen verhoamat puut odottivat vielä tuloaan. Hänen olisi ehkä sittenkin pitänyt poimia väripaletistaan kirkkaampia värejä ja kuvitella maisema kauniimmaksi kuin se todellisuudessa olikaan. Totuus oli kuitenkin toisenlainen ja hän oli naturalisti.

Näitä pohtiessaan tapahtui kuitenkin jotakin tähän vuodenaikaan kuulumatonta. Jostakin synkkien pilvien lomasta lankesi auringon säteet edessä avautuvan maiseman ylle ja se sai verhokseen kuparinhohtoisen sädekehän. Harmaa taivas maiseman yllä muuttui hetkessä kirkkaissa väreissä hehkuvaksi ruskaksi. Kiireesti maalari sekoitti uusia värejä ja ryhtyi työhön. Aiemmin niin synkkä maisema muuttui vähitellen kauneuden ja valon ylistykseksi. Maalari oli tyytyväinen. Hänen oli kannattanut odottaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

TYHJYYS

 

Omistan mielenkiintoisen kirjan. Ostin sen itselleni reilu vuosi sitten käsitellessäni romaanikäsikirjoituksessani maalaustaidetta ja sen vaikutusta katsojaan. Romaanin käsikirjoitus on edelleen kesken, mutta kirjan olen lukenut jo useita kertoja. Kirjassa on osa-alueita, jotka sivuutan vähemmällä huomiolla, mutta sen sijaan tyhjyyden käsite taiteessa on kiehtova ja pysäyttävä.

Ohessa joitakin lainauksia Kimmo Pasasen kirjasta Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa:

”Kun kiinalaisen taiteen yhteydessä käytetään käsiteparia vuori-vesi, puhutaan itse asiassa maisemasta. Maisemamaalausta kutsutaan vastaavasti ”vuorien ja veden maalaamiseksi”, shan suishen. Näin vuori ja vesi tiivistävät maiseman käsitteellisellä tasolla kahteen hallitsevaan piirteeseen, jotka kiinalaisen käsityksen mukaan ovat luonnon kaksi merkitystäyteistä napaa. Kungfutse on tiivistänyt nämä merkitykset seuraavalla tavalla:”ihminen, jota hallitsee sydän, iloitsee vuoresta, ihminen, jota hallitsee järki, nauttii vedestä”.

Olemme siis omassa elementissämme, vuorten ja meren välissä!!!

”Vuoren ja veden kehämäinen liike edellyttää maalauksessa tyhjyyttä. Tämä voidaan luoda monin keinoin: tyhjällä tilalla, pilvillä, sumulla ja udulla, tai ohuin, katkonaisin tai kevein siveltimenjäljin.

Tyhjyys on olemukseltaan mittaamaton ja ääretön, tila, missä henki voi vapaasti liikkua.

Maisemamaalaus ei ole vain tarkastelun kohde, vaan se täytyy myös voida elää, kuten Song-kauden suuri mestari Guo Xi on sen kauniisti sanonut:

On maalattuja maisemia, joiden läpi kulkee ja joita tarkastelee, toisia, joihin voisi jäädä kävelylle, ja sellaisia, joihin voisi jäädä asumaan. Kaikissa tällaisissa maisemissa on saavutettu mestarillinen taito. Maisemat, joihin haluaisi asettua elämään, ovat kuitenkin ylivertaisia. Maalauksen tulee herättää sitä tarkastelevan mielessä halu siirtyä itse maisemaan, ja tämän tunteen synnyttämä ihastus on jotain, joka ylittää tarkastelijan käsityskyvyn.”

Lisää kirjasta kustantajan sivuilla.

MENE MENE TEKEL UFARSIN

Sali oli pukeutunut juhla-asuun. Globeliinit ja silkit välkehtivät tunnelmavalaistuksessa ja tarjoilupöydät notkuivat mitä moninaisimpia herkkuja ja juomia. Tunnelma oli huipussaan ja salin täytti iloinen ja äänekäs puheensorina. Naiset esittelivät upeita asujaan hakeutumalla salin keskiosaan kristallikruunujen loisteeseen ja miehet kehuivat kilvan viimeaikaisia saavutuksiaan ja voittojaan. ”Voi kunpa juhlat voisivat jatkua loputtomiin!”, joku naisista kiljahti ympärillään olevan naisjoukon nyökytellessä päitään ja myhäillessään tyytyväisinä. Orkesteri viritteli soittimiaan ja valmistautui vastaamaan illan musiikillisesta annista. Kaikki oli täydellistä. Kunnes.
Salin etuosaan, esiintymislavan esiripun eteen, laskeutui ylhäältä valkokangas, jolle projektori heijasti tekstin suurikokoisin kirjaimin. Hetkessä hilpeä tunnelma katosi. Kaikki pidättivät hengitystään. Salin täytti rikkumaton hiljaisuus ja epäuskoinen pelko. OSAVUOSIKATSAUS. Tulos romahtanut.

KAKSOISTORNIT

Alussa

Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui samaa kieltä. Väkimäärä kasvoi ja kaikkivoipaisuus samoin. Päätettiin rakentaa torni, joka ulottuisi taivaaseen saakka. Maineen ja kunnian vuoksi. Koko maailman nähtäväksi ja kadehdittavaksi. Hallitsijan merkiksi.

Nyt

Koko maailma käyttää samoja sanoja ja puhuu samaa kieltä. Globaalia tornia on rakennettu vähitellen. Ensin se oli vain pienen piirin aikaansaannos, kunnes kasvaessaan on houkutellut mukaansa yhä suurempia ihmisjoukkoja. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan on ajan henki. Torni tuntui tukevalta aluksi. Nyt se kuitenkin huojuu ja natisee liitoksissaan ja rakenteiden säröt kasvavat kilpaa moraalin rappeutumisen kanssa.